Hengissä olen, ihan teidän kiusallannekin! Eilen käynyt 38 eri konetta mun blogissa, mutta että 47 kertaa! Turkistakin saakka ol joku käyny! Että huh huh! Kyllä on het uteliaita bloginkävijöitä, ku elämä potkii päähän. Kiitos vaan niistä miljoonista kommenteista, joita ette ole lähettänyt täällä mun blogissa, no, paitsi Tiina

Mä sain sen haluamani kirjan eilen huutonetistä, mutta hinta nous sieltä parista eurosta peräti pariinkymmeneen euroon, joka muuten ol miun kipurajani! Eipä vastahuutaja nostanut enää sen jälkeen, kun edellinen hänen tarjoamansa huuto ol 19,50. Mulla oli käytössä korotusautomaatti pariinkin otteeseen, auttoi kyllä asiaa huomattavasti! No, nyt on kirja maksettukin ja saan odottaa tällä erää peräti kolmea huutonettikirjaa, jotta milloin tulevat. Mihis helevettiin mä rahani muuten laittaisin, kuin kirjoihin? Ei mua mitkään muut jutut kiinnosta. Muuten rahat uppoo sit bensaan, ruokaan ja laskuihin. Nytkin ois neljä laskua odottamassa tuossa näpyttelyä, vuokrakin täysimääräisenä, kun vasta tänään käyn kaupungintalolla jättämässä uuden asumistukihakemuksen. Aion äänestääkin tänään ja tiedän, ketä äänestän ja kenestä toivon Suomelle seuraavaa pressaa Hän on komea kasvoiltaan, muutoinkin charmantti, jotenkin niin selkeäsanainen ja hyvin ytimekkäästi puhuva mies.

Jepsuti  kepsuti!

Bc-kirja. En muista milloin syksyllä sain tän, mutta tänään sain luettua vihdoin 21:03, Scandbook AB, Falun, Ruotsi, 2009, 196 sivua.

Minun peilistäni näkyy nainen, jonka tunnen heti. Hän on venäläinen. Tiedän sen kotimekosta, johon hän on pukeutunut, halatista, jollaiseen minäkin pukeudun joskus, kun haluan kuvitella olevani ikääntyvä venäläinen nainen Andrein rinnalla. Tunnistan hänet nenästä, joka on kuin papukaijan nokka. Hän istuu korituolissa ja tutkii polvillaan olevaa laatikkoa.

Öinen puhelu palauttaa Annan mieleen opiskeluajan ja Andrein, joka tuoksui raudalta ja hieltä ja venäläiseltä saippualta. Hän päättää jättää puisevan työnsä ja palata yliopistoon tekemään tutkimusta Anna Ahmatovasta. Myös paluu Pietariin käy pian väistämättömäksi, sanokoot puoliso, tytär ja paras ystävä mitä tahansa.

Säkeitä Pietarista rikkoo ja toistaa myyttiä kirjilijoiden ja tsaarien kaupungista. Se vie lukijan romahtamaisillaan olevaan Neuvostoliittoon, missä suomalainen opiskelija kiilaa ruokajonoissa valuutan voimalla, mutta on silti alttiina ydinvuodoille ja torakoille. Ja kun runoa ovat tarinan väliin leikkautuvat katkelmat viime vuosisadan alun Pariisista sekä kannaslaisesta mökistä, jossa Anna Ahmatova kohtaa oman mennisyytensä.

Sekava kirja. En päässyt kirjoittajanm ielenmaiseman hyppyihin mukaan. Synkkä tarina. En pitänyt kirjasta. Koskaan ei tiennyt, kuka on minä-kertojana. Että se siitä. Osallistuin tällä sentään louhintahaasteeseen.

Joo, eilen illalla söin ja oksensin vuorotellen ja itkee vollotin silimät punaiseksi. Sit nappasin rauhoittavan ja kattelin Putous-ohjelman ja sen jälkeen unille. Nukuin 11 tuntia, ihanaa! Pakkasta ol aamulla -18,7, jotenka eipä huvittanut lähtee lenkille. Koko päivän ollut vain kotona. Kokkasin, luin, pesin koneellisen vuodevaatteita, kattelin hiihtoja töllöstä, nukuin pienet päikkärit, taas luin, tulin tulosteleen lappusia huomisia paperinvientijuttuja varten, täyttelin hakemukset valmiiksi, laitoin reissukansioni(punainen nalle puh-kansio, jossa kuletan aina virastoihin vietäviä lappuja mukana), valmiiksi, join toisen mukillisen sumppia(mikrotettu mukillinen) ja nyt olen tässä. Iltamyöhällä ratkeaa, saanko huutonetistä yhden haluamani kirjan, jänskättää

Ai niin, ku mulla on se rehviprofiili auki, ni perjantaina sain yhdeltä mieheltä kahville pyyntökutsun. Tänä aamuna sitten laitoin miehelle vastarin ja nyt ollaan muutama viesti laiteltu. Hän on kuulemma kiinnostunut minusta, mutta mä vielä tunnustelen asiaa. Kattelen, miltä tuntuu. Ihan siksi avasin vuoden vaihteen jälkeen tuon treffiprofiilin, sillä nuista luurimiehistä kun ei ole mihinkään, soittavat aina silloin, kun itte lystäävät, eivätkä huomioi mua lainkaan Naisena! Perkele, että sellainen vituttaa! Ja ristus vieköön mä en vastaa enää yhteenkään tuntemattoman numeron soittoon, katkasen heti! Mulla alkoi vihellellä nyt uudet tuulet hitto soikoon!

Että tällainen sunnuntai, en ole ihan vielä tappamassa itteeni, vaikka ihan helevetin synkkää ol eilen alkuillasta, ku kotiuduin. Ja tiedoksi vaan täällä blogissakävijöille, eilenkin ollut 36 käyntiä!!!! Minä en aio vastaisuudessakaan sensuroida kirjoittamaani. Tämä on mun purkautumisväyläni ja jos ei kirjoitukset kiinnosta, ei ole pakko tulla kyttäämään mun blogiini! Minusta ei hienohelmaa saa tekemälläkään! Kirjoitan ihan niin paljon sontaa tänne blogiini, ku itteeni huvittaa ja jos haluan kirjoittaa, että elämäni on paskaa ja ois paree lähtee tästä elämästä, ni se on silloin taivahan tosi!

Huh huh!

Ristus, hautaan joutais tällainen rampa. Selkä, niska ja koko muukin roppa taas ihan kipeenä. Ei ole mitään mieltä enää elää. Mä olen ihan maassa perkele! Vois napata kaikki jäljellä olevat unilääkkeet ja nukahtaa ikiuneen. Pääsis kaikki musta eroon. Mua niin helevetisti vituttaa ja masentaa PERKELE JUMALAUTA SAATANA VITTU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! MÄ HALUUN KUOLLA JO POIS TÄÄLTÄ PASKASTA MAAILMASTA RISTUS SENTÄÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! MÄ INHOON ELÄÄ TÄTÄ MUN PASKAA ELÄMÄÄ HELEVETTI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

kotikissa.vuodatus.net/blog/archive

Täältä blogista nappasin haasteen. Olin nimittäin kommentoinut kotikissan blogitekstiä viidenneksi viimeisimmän tekstin loppuun. Elikkäs, mitäs ostaisin, jos ei olisi huolta rahasta??? Kotikissan blogista hänen listansa luettuani olen melkeistä samoilla linjoilla.

1. Omakotitalo järven rannalta jostain ihanan ihanan rauhalliselta paikalta. Haluan päästä asumaan omakotitaloon, jossa ei olisi ihan lähellä naapureita. Olen NIIN vietävän kyllästynyt seinän takana meluaviin naapurin muksuihin! Talossa olisi kodinhoitohuone, iso keittiö, kirjastohuone, jossa ois ihanan iso kirjahyllystö, jonne mahtuis kaikki mun kirjat ja vähä lisääkin. Kirjastohuoneessa olisi myös tilaa mun käsityönurkalle ja askartelua varten olisi ihanan iso pöytä. Sit olisi leffahuone yhdistettynä takkahuoneeseen, siellä olisi tilaa kunnon screenille, vai mikä se nyt onkaan, hyllyt leffoille, ihanan iso sohva ja sohvatuolit, joista ois ihana kattella leffoja ja takassa rätisis valkea aina iltaisin. Ois ihanan iso vaatehuone, iso makuuhuone ja muutama ylimääräinenkin makuuhuone tulevia, mahdollisia lapsia varten ja tietenkin vessa, kylppäri, sauna ja uima-allas ja poreallas ja autotallit autoille ja pihassa ois grillikota kaikkine tykötarpeineen.

2. Uusi auto juu, se olis niin hienoa ajella ihanalla uudella, punaisella farmarimallisella autolla, jossa olisi oikein kunnolla tilaa! Eikä tartteis pelätä, että milloin auto ei menekään katsastuksesta läpi.

3. Uusi ja ehompi tietokone, luultavammin läppäri,jonka sais tarvittaessa ottaa mukaan, jos lähtee jonnekin reissuun. oh hoijaa, miehän reissaankin niin helevetin paljon, mutta koskaan ei tiedä.

4. Uusi ja monitoiminen kamera,jolla sais kuvata kaikkia pikkusia juttuja pikkutarkasti ja joka toimisi, kuin unelma. Mulla on nyt niin paska kamera, pattereilla käyvä ja se vilikuttaa vähän väliä, että patterit on lopussa, vaikka justaan on laittanut uudet patterit! Sellainen kamera, jolla sais ihanan selviä ja tarkkoja ja hyviä kuvia ja siinä sais mieluusti olla iso muistikortti ja videotoimintokin, että sais samalla otettua videojuttuja.

5. Kesämökki lapista, jonne pääsisi aina lomilla viettämään rentouttavaa lomaa.

Eiköhän ne toiveet ole siinä. Nyt minä haastan sinut, tämän kirjoituksen lukijan tekemään oman toivelistasi omaan blogiisi. Tervetuloa unelmahaasteeseen!